Mielenliikutus

Blogit

Aloittelijan mieli

Aloitin LiikUssa seurakehittäjänä vuoden alussa. Takana on siis puolikuuta uudessa tehtävässä. Uuden äärelle on aina jännä tulla. Vaikka kokemusta liikuntakulttuurin eri tehtävistä on repussa jo paljon, koitan lähteä hommaan aloittelijan mielellä – silmät ja korvat auki ja suu kiinni.

Read more

Kun ei voi voittaa, osaanko olla pelaajien tukena, osaanko kohdata tunteeni

Valmentamani C-poikien (13-14 vuotiaat) harrastejoukkue pelaa alinta mahdollista alueen sarjaa ja hävisi viikonloppuna pelinsä lukemin 109 – 18 ja 100 – 27. Joukkueessa pelaa parikymmentä koriksen vasta-alkajaa. Vastustajissa on lähes kaikissa joukkueissa vähintään kolme, useimmiten neljä vuotta korista harrastaneita. Toki aloittelijoita on muissakin joukkueissa mukana, mutta vain yksittäisiä pelaajia.

Read more

Täydellisestä väsymyksestä energiapiikkiin – valmennuksen on autettava urheilijaa purkamaan syntyneitä tunteita

Valmennuksen mantrat kuten keskity hetkeen, pelataan omaa peliä vaihto kerrallaan, ja muut vastaavat voivat olla toimivia vasta kun mentaalivalmennuksessa ollaan siinä kohtaa, että omat tunteet ja niiden trikkerit on tunnistettu, tunteet koettu ja purettu ja mieltä aletaan tukea esim. edellä mainituilla voimalauseilla.  

Perjantaina olin kuolemanväsynyt.  Mieli maassa ja jalat jumissa pitkän työviikon jälkeen.  Istuin neljän jälkeen työtuolissani ja keräsin itseäni jaksaakseni hakea postista sinne saapuneita koripalloja. Myös kaupassa piti käydä. Pelkkä ajatuskin citymarketin keikasta sai minut jähmettymään entisestään.  Koko alkuvuoden olin ollut niin energinen, positiivinen ja aktiivinen.

Oli pakko selvittää, mistä oli kyse?  Sisäisen maailmani selvitystyöhön tarvitaan omaa aikaa. Sitä otin itselleni lauantaina. Makoilin sohvalla ja mietin mistä kehooni jähmettyneestä tunteesta voisi olla kyse ja missä kohtaa kehoa tunteet jäävät jumiin.  Löysin riittämättömyyden, syyllisyyden ja niistä syntyneen surun tunteen. Minulle tyypilliseen tapaan jumi oli jaloissa, tällä kertaa pohkeissa.  Kun tunnistin tuon surun tunteen, se lähti liikkeelle ja tuli esille kyynelinä. Vollotin siinä aikani ja päätin lähteä koiran kanssa kävelylle.

Kävelyllä koitin jatkaa asian työstämistä. Mikä tekijä tai tekijät olivat laukaisseet tämän ketjureaktion? Mikä olisi voinut olla se tilanne tai ne tilanteet, joista homma oli käynnistynyt.  Mitkä negatiiviset ajatukset olivat tuottaneet nuo tunteet, jotka olin jättänyt käsittelemättä?  Kaikki oli siis tapahtunut minun huomaamattani.

Tajusin, että olin reagoinut epäselvään viestiin ohjaamisestani, olin pitänyt yhden harjoitteen, joka ei toiminut lainkaan. Löysin vielä pari muutakin samaan haavaan uponnutta laukaisevaa tekijää.  Nuo laukaisevat tekijät sopivat minun elämän varrella syntyneisiin haavoihin.  Miten oppisin tunnistamaan tunteet niiden syntyessä? Miten poistaisin ne mielestäni ja kehostani ennen kuin ne kerääntyvät jonnekin ja lamaannuttavat?

Lauantai iltana kaikki tunteet olivat saaneet kyytiä mielestäni ja kehostani ja olin täynnä energiaa. Niin energinen, että siivosin keittiön kaappeja. Roskiskaapin jynssäsin suurella kiitollisuudella.

Jäin pohtimaan suurta intohimoani juniorivalmennusta ja sitä kuinka paljon pelaajille nousee eri tilanteissa tunteita, joita ei saa näyttää ja jotka voivat jäädä käsittelemättä.  Jatkuessaan pitkään häviäminen, epäonnistuminen, loukkaantumiset, penkittäminen ja muut negatiiviset tunteen voivat varastoitua pelaajan mieleen ja kehoon ja vähentää käytettävissä olevaa energiaa.  Voisikohan niitä ns. huonoja päiviä osaltaan selittää tällainen tunnejumi kehossa.  

Neuvoisin kaikkia valmentajia tarkkailemaan kiinnostuneena valmennuksessa esille nousevia tunteita, nimeämään, käsittelemään ja purkamaan niitä rakentavasti. Olisi epäinhimillistä jos pelaajat eivät reagoisi negatiivisiin kokemuksiin ajatuksin ja tuntein. Tunteisiin reagoiminen, vaikka huono käyttäytyminenkin saattaa olla pelaajan kannalta parempi kuin sivistynyt vaikeneminen.  

 

10 tavoitetta ja toivetta urheiluseuran tomintaan

Visiomme mukaisesti Turun NMKY:n koripallotoiminnan tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä pelata valtakunnallisesti parasta juniorikoripalloa ja tarjota paikallisesti kiinnostavaa ja laadukasta seuratoimintaa. Varmistaaksemme visiomme toteutumisen tarvitaan kirjattuja tavoitteita, joita kohti kurkottaa. Kaikki toimintamme ei varmaan vastaa alla olevaa, mutta matkalla ollaan ja suunta on selvä.

Edustusjoukkueemme Kristika Turku pelaa kiinnostavaa, vauhdikasta ja voitokasta korista täydelle Nunnavuoren katsomolle. Pelaajat tutustuvat seuramme junioripelaajiin ja osallistuvat yhteisiin tapahtumiin. Joukkueen taustaryhmä vahvistuu, kaikkien osaaminen ja tekeminen lisääntyy niin, että  joukkueella on mahdollisuus ottaa seuraava kehitysaskel ja pelata ottelunsa uudessa palloiluhallissa.

C-, mini ja mikrojunnut oppivat koriksen taitoja ja liikunnallisia perustaitoja monipuolisesti hyvässä ilmapiirissä. Toiminta on tasapuolista, vastuullista, turvallista ja hauskaa. Tarkoitus on sytyttää elinikäinen innostus korikseen. Voittoja ja tappiota tulee sopivasti kaikille ja ne opettavat kohtaamaan niihin liittyviä tunteita. Jokainen pelaaja kokee olevansa arvokas. Pelaajat tiedostavat pelaavansa TuNMKY:ssä, tuntevat muiden joukkueiden pelaajia ja valmentajia ja käyvät edustusjoukkueen peleissä.

Coachit ymmärtävät vastuunsa pelaajien opettamisesta ja kasvatuksesta. Coachit toimivat seuramme yleisten valmennuksen linjausten mukaisesti. Joukkueille syntyy yhtenäinen näkemys seuramme pelitavasta ja sen kehittämisestä. Coachit varmistavat, että omat junnut voivat ottaa esikuvikseen edustuksen pelaajia.

Joukkueenjohtajat huolehtivat joukkueiden käytännön asioiden koordinoimisesta. He jaksavat olla pelaajien, valmentajien ja vanhempien toiminnassa syntyvien suurtenkin tunteiden vastaanottajina ja kanavoida syntyvän energian rakentavaan toimintaan.

Pelaajien vanhemmat ymmärtävät oman roolinsa lastensa harrastuksen tukemisessa ja rahoittamisessa.  Vanhemmat osallistuvat joukkueiden toiminnassa tarvittaviin tehtäviin. Vanhemmat saavat nähdä harjoittelun, kilpailemisen ja joukkuepelin tuoman ilon lastensa elämässä. Vanhemmat tunnistavat ne monipuoliset taidot ja lukuisat valmiudet, mitä koris heidän lapsilleen antaa.

A-ja B junnut kokevat saavansa laadukasta ja heidän kehityksensä mukaista valmennusta. Jokainen pelaaja edistyy omalla urheilijan polullaan. Mahdollisia koriksen ja elämän tuomia kriisejä osataan tukea siten, että pelaajat haluavat jatkaa pelaamistaan aikuisikään asti.  Joukkueille ja pelaajille on asetettu selkeät ja mitattavat tavoitteet ja niiden suhteen edetään. Pelaajat kokevat ylpeyttä edustaessaan TuNMKY:tä.

Nuorten harrastejoukkueet mahdollistavat mahdollisimman monelle edullisemman ja vähemmän aikaa vievän tavan olla mukana koriksessa. Ryhmät on ohjattu laadukkaasti ja jo lopettaneet pelaajat löytävät tiensä takaisin lajin pariin.

Aikuisten kilpajoukkueet kokevat olevansa merkittävä osa TuNMKY:n koripallotoimintaa. Joukkueet tarjoavat hyvän tavan jatkaa harrastusta, kilpailemista ja kuntoilua koriksen parissa.

Pikkususien määrä kasvaa kasvamistaan ja uusia lasten ohjaamisesta kiinnostuneita ohjaajia saadaan rekrytoitua toimintaan mukaan. Myös tytöt löytävät TuNMKY:n koripallon.

Vuosittaiset tapahtumat (JBT, TS-koriskoulu, ÅBC, Turunpäivä, päättäjäiset, päiväkotikiertueet) onnistuvat omissa tavoitteissaan niin taloudellisesti, toiminallisesti kuin sisältöjensä suhteen.

Hyvää koriskautta kaikille!

Maikku Miettinen urheilutoiminnanjohtaja

Kokemuksia roadshowlta. Rohkeus on uskallusta toimia, vaikka pelko käskee välttämään  

Nais- ja tyttökoripallon pelaamisen jatkamista ja omiin unelmiin tarttumista edistävä Mixu- ja Maikku Roadshow on tavoittanut kohta tuhat nais- ja tyttökorispelaajaa, muutamia valmentajia ja muita asialle vihkiytyneitä ihmisiä.  

Jokaisessa tapahtumassa on paikalla ollut omaa pelaajan tarinaansa kertomassa nykyisiä ja entisiä huippupelaajia.  Jokainen paikalle pyydetty pelaaja on ottanut kutsun tulla paikalle kunniatehtävänä ja kiinnostus heidän tarinoitansa kohtaan on ollut käsittämättömän suurta.  Olen liikuttuneena seurannut kaikkia kuulemiani tarinoita. Miten upeita urheilijoita ja vaikuttavia esikuvia!  Teitte lähtemättömän vaikutuksen meihin kaikkiin.   

Meillä on vuosien saatossa ollut ja tulee olemaan omaan unelmiinsa uskoneita ja uskovia pelaajia, jotka ovat pystyneet toteuttamaan lähes kaikki itselleen asettamat tavoitteet ja joiden asenne omaa urheiluaan kohtaan täyttää kaikki huippu-urheilun vaatimukset. Isompaan yhteiseen nais- ja tyttökoripallon menestykseen tarvitaan kuitenkin vielä muuta.  

Tiinan terveiset paikalla olleille kuulujoille olivat todella rohkaisevat ja rohkeat kun hän toi esille myös niitä epäkohtia, joita hän on kokenut urheilu-urallaan. Hän koki jakavansa ja ymmärtävänsä paikalla olleiden tyttöjen mieleen tulevia ajatuksia ja kysymyksiä matkalla kohti omia unelmia. Tiinan mukaan ne kysymykset, mitä tytöt ja naiset pohtivat ja ratkaisevat ovat erilaisia kuin mitä pojat ja miehet käsittelevät.

Esimerkkinä halustaan uudistaa tyttöjen ja naisten koriskulttuuria Tiina kertoi viime kesänä toteutuneen Tiina Stenin leirin, jossa ensimmäistä kertaa kaikki leirillä tehtiin tyttöpelaajien ehdoilla ja heidän näkökulmastaan.   

Kaikkien pelaajien tarinoissa sivuttiin enemmän tai vähemmän arvostusta. Oman arvonsa pelaajana kertoi moni tajunneensa viimeistään siinä vaiheessa kun pelasi sellaisessa joukkueessa, joka kiinnosti paikallista yhteisöä. Kaikki huiput rohkaisivat tyttöpelaajia tunnistamaan ja tunnustamaan oman arvonsa ja kunnioittamaan omaa tekemistään.  

Uskon entistä vahvemmin, että kulttuuri muokkaa ihmistä ja meidän valintoja.  Se koriskulttuuri, jossa naiset ja tytöt tänään urheillevat, ei kannnusta riittävästi pelaajia, valmentajia ja seurojen toimihenkilöitä valitsemaan yhdessä rohkeasti isompia unelmia.  Koriskulttuuriamme kuvaa se alitajuinen ei ehkä tietoinen sopimus siitä, miten korisyhteisö toimii ja suhtautuu asioihin stressattuna. Liian usein olen saanut kuulla, että me naiset ja tytöt emme halua, yritä, tai osaa riittävästi. Meillä ei ole lahjoja, fyysisyyttä tai mitä milloinkin. Joskus tuntuu, että me itsekin olemme tässä kulttuurissa oppineet saman.  

Kulttuurin muutos tuo nais- ja tyttökorikseen lisää pelaajia, valmentajia ja toimihenkilöitä, resursseja, arvostusta, arvoa, markkinointia, viestintää, kuulemista, näkemistä, johtamista, jakamista, yhteisisä tarinoita, kohtaamisia, valtaa, vastuuta, jne.  Itsearvostus on hyvä lähtökohta.

Luovuttamiseen liittyvä tuska kestää monesti liian pitkään, joten muutetaan kulttuuria kohtaaminen kerrallaan.   

roadshow 

Kipsissä – levoton on liikkuvan mieli

Jalkani on kolmatta viikkoa kipsissä ja koitan saada selvyyden siihen, miksi oloni on niin kumman levoton. Aikani on kulunut kipuilemalla, lukemalla, telkkaria katsomalla, someilemalla, töitä koordinoimalla, jalkaa kuntouttaen, arkisia askareita hitaasti edistämällä, puhelimessa höpöttämällä jne.

Hämmästyksekseni aikani ei ole mitenkään tullut pitkäksi, pikemminkin se kuluu nopeasti. Mutta sisälläni oleva levottomuus on lisääntynyt. Huomaan kyllä, että ilmiö on minulle kovin tuttu, mutta se korostuu nyt kun todellakin olen fyysisestikin pysähtynyt.  

Miten homma rullaa? Jotenkin sitä voisi kuvata seuraavasti. 

Poukkoilemalla levottomasti asiasta toiseen havainnoin eri aistien kautta asioita, jotka synnyttävät massiivisen tulvan ajatuksia. Takerrun joihinkin ajatuksiin enemmän joihinkin vähemmän.  Ajatuksissani olen huomannut jääväni jumiin valtaan, kontrollointiin, johtamiseen, valmentamiseen ja vastuuseen liittyviin kysymyksiin.  En kuitenkaan ole tehnyt mitään jatkaakseni näitä ajatuksia, olen vaan antanut niiden velloa itsessäni.  

Jumiin jäävät ajatukset sitten herättävät minussa isoja tunteita.  Päällimmäisiä ja voimakkaimpia tunteita, joita minulle on noussut pintaan, ovat kiitollisuus, suru, viha, kateus ja rakkaus.  Minulle niin tuttua seuralaista häpeää, ei nyt kyllä ole ilmaantunut.  No jos ei oteta sitä lukuun, että olihan se häpeällistä kaatua kun pitäisi olla niin liikunnallinen.

Kehosta sisältäpäin tulee vielä lisää infoa ja se infoin saavuttaa mielen ja herättää ajatukset. Kipu kuormittaa kehoa ja mieltä todella inhottavasti ja vie hurjasti energiaa ja voimavaroja.  Entisestään kipu lisää ajatuksia, joista syntyy tunteita. Kierre vaan jatkuu ja jatkuu.

Liikkuvana ihmisenä koen tunteet kehollisina kokemuksina. Vihan tunnen niskassa, surun mahassa, kateuden ja hyödyttömyyden tunteet takaraivossani ja päänahassani,  rakkauden ja kiitollisuuden tunteet koen sydämessä. Nämä kokemukset taas synnyttävät lisää ajatuksia ja sitä rataa…

Olen aina voinut liikunnan avulla poistaa ajatuksien ja tunteiden kuormaa. Lisäksi olen liikunnan aikana prosessoinut ja jatkotyöstänyt ajatukseni ja voinut työstää ne toimenpiteiksi suunnitelmiksi jne.  Liikunta on myös tehokkaasti nollannut pääni tyhjäksi ja poistanut tunnekuormaa.  

Miten tästä kierteestä nyt sitten saan itseni levolliseksi? Ehkä löydän vastasuksia ja löydän tavan olla paremmin läsnä tässä hetkessä. Ajatusten, tunteiden ja kehon kokemusten minulle tuoma kokemus vie minut aina menneisyyteen tai tulevaisuuteen ja elämä on kai tässä ja nyt.

Totta puhuakseni, tämä kirjoittamien jo toi minulle jo aika levollisen olon. Jatkan uusia levollisuuden keinojen etsimistä.  

 kipsissa