Katsoin naisten maajoukkueen karsintapeliä. Tuli hyvä fiilis. Laji on ottanut jätti harppauksia eteenpäin viimeisten vuosikymmenten aikana. Taustalla on lukemattomia oikeita tekoja. Kasvava buumi ja kiinnostus joukkuetta kohtaan ei ole tullut itsestään. Korisfanin kannalta vaan vähän harmi, kun laji oli jalkapallo.
Puoliajalla tuli ohjelma valmentaja Anna Signeulista. Hänen ajatuksensa valmennuksesta olivat myös kiinnostavia. Hän tekee työtänsä suurella sydämellä ja ammattitaidolla.
Ottelun selostaja mainitsi ohimennen, että neljän vuoden ajan aloittavassa kokoonpanossa on ollut 11 pelaajasta yhdeksän samoja. Mukaan nousee aina toki muutamia lahjakkaita nuoria pelaajia, kuten Anna haastattelussaan mainitsi.
Miksei naisten koris menesty? Korismaajoukkueen kansainvälinen ranking sijoitus on nyt huonoin vuosikymmeniin.
En ole enää koriksen sisäpiirissä, enkä tiedä mitä on tehty, mutta tulokset eivät mairittele, eikä mielikuva ulospäivän ole kovinkaan häävi. Ketä kiinnostaa?
Mahdollistaako nais- ja tyttökoristoiminnassa vallitseva ajatusmaailma uudenlaisten kysymysten esittämisen? Löytyisikö uusien kysymysten kautta uusia ratkaisuja, jotka olisivat naisten ja tyttöjen maailmaan sopivia.
Naisten maajoukkueen pelaajat koostuvat pääsääntöisesti ns. lahjakkaista nuorista. Ajatus on, että he nykyisessä koriskulttuurissa ja nykyisillä toimintatavoilla jatkaisivat pelaamistaan aikuisiällä. Näin ei kuitenkaan tapahdu, pelaajat eivät jatka uraansa omaan koriksen parhaaseensa.
Positiivista on toki se, että tyttöjen maajoukkueet ovat saaneet samat resurssit kuin pojat ja taso on sitä kautta selkeästi parantunut. Valmennusosaaminen lajissa on varmasti myös laadukasta. On paljon valmentajia, jotka haluavat edistää naisten ja tyttöjen korista.
Ihan aluksi pitäisi varmistaa, että parhailla aikuisilla pelaajilla on myös resurssit olla mukana maajoukkueohjelmassa esim. kesän aikana.
Uusilla kysymyksillä uutta toimintaa ja kehittyvää kulttuuria
Urheilussa joukkue on just niin hyvä, kun sen kulloinenkin tulos on. Kulttuuri näkyy kuitenkin monissa muissa asioissa kuin ranking sijoituksessa. Näkyvää kulttuuria voi tutkailla esim. siinä, miten pelaajat ja valmentajat ja muut joukkueen ympärillä olevat ihmiset käyttäytyvät ja minkälaista tarinaa he itsestään kertovat ja mitä tarinaa heistä kerrotaan. Keistä tehdään sankareita ja minkälaisia traditioita ja perinteitä kunnioitetaan. Ulospäin toiminnasta näkyy myös kaikki rakenteet, sarjajärjestelmät, koulutus- ja valmennusjärjestelmät. Miltä tämä kaikki näyttää naiskoriksen näkökulmasta? Mitä pitäisi muuttaa, jotta pelaajat, valmentajat ja seurat voisivat kehittyä.
Kulttuurin näkymätön osa on kuitenkin ehkä tärkeämpää kokonaisuuden kehittymisen kannalta kuin näkyvä osa. Siellä ovat ne visiot, strategiat, tavoitteet ja arvot, joiden mukaan toimintaa kehitetään. Ulkopuoliselle kulttuurin näkymätöntä osaa voi vain arvailla, miettimällä sitä miten ja miksi valtaa pitävät ihmiset toimivat niin kuin toimivat. Korisliitto on yhtenä vastuunkantajana naisten koriksen kehittämisestä. Mikä on naiskoriksesta liitossa oleva ajattelutapa ja mikä on naiskoriksen arvo?
Tiedolla johtaminen on päivän sana. Lisenssitilastoista saa kaikki tiedot pelaajamäärien kehittymisestä. Voisiko lisenssitilastojen lisäksi olla laadullista tietoa siitä, miksi pelaajat lopettavat ja mitkä olisivat mahdollisesti olleet ne tekijät, jotka olisivat saaneet heidät jatkamaan omaan parhaaseensa asti. Mun hypoteesi on se, että pinnan alle kurkistaessa esteenä peliuran jatkamiselle on muutakin kuin tytön oma halu tulla hyväksi, voimavalmennuksen puute, riittävä harjoitusmäärä tai jokin muu kyllä valmennuksellisesti tärkeä ja oleellinen tekijä.
Voisiko kysyä niiltä nykyisiltä ja entisiltä pelaajilta, jotka ovat jatkaneet, että mitkä tekijät ovat saaneet heidät jatkamaan uraansa aikuiseen ikään asti.
Mun toive on, että lajivalmennuksen näkökulmaa laajennettaisiin ja asioita kehitettäisiin koko kulttuurin näkökulmasta.
Kulttuuri kyllä kehittyy, mutta vaan tekemällä tytön, naisen ja naiskoriksen toimintaympäristöön sopivia toimenpiteitä ja käyttämällä kehittämiseen tarvittavat resurssit. Jos mikään ei muutu, niin mikään ei muutu, olen kuullut jonkun viisaan sanovan.