Suomen Koripalloliiton myönsi minulle kultaisen ansiomerkin. Arvostan suuresti saamaani tunnustusta. Se kun tuli asiassa, johon olen elämässäni käyttänyt todella paljon aikaa ja voimavarojani. Koripallo on aina ollut suuri rakkauteni. Niin rakas, että kerran se on minut myös murtanut.
Merkin saatuani jäin pohtimaan elämäni korsivaiheita. Tunnustan, olen herkkis. Tänään kävelyllä huomasin itkeväni. Itikin suuresta ilosta, helpotuksesta ja kiitollisuudesta. Ajattelin sitä, kuinka moni ihminen on mahdollistanut sen, että olen saanut olla mukana koriksessa lähes koko elämäni. Jotenkin koin myös voimakkaasti iloa siitä, että olen itse saanut maksaa velkaani korikselle takaisin edes osan siitä, mitä se on minulle antanut minulle.
Koris mahdollisti minulle paikan olla turvassa lapsuuteni ja nuoruuteni murheissa. Jollaksen lapsuudenkaverini ja pelikaverini Sointu ja Pirjo edustavat minulle kaikkea sitä positiivista, mitä ystävyyteen voi liittää.
Ensimmäinen valmentajani jo edesmennyt Teuvo Kinnunen todisti sen, että valmentajalla on todellakin väliä. Hän piti meistä aika railakkaistakin pelaajista hyvää huolta, innosti, kannusti, mahdollisti, vaati rakkaudella ja suurella sydämellä. Vasta aikuisena olen tajunnut, mikä merkitys hänellä oli meille kaikille. Vasta monien vuosien valmentamisen jälkeen uskalsin yrittää oppia tuota Teukan tapaa olla ihminen ihan jokaiselle pelaajalle.
Oma jengini Helsingin Jyry on yhä minun henkinen kotini. Jyryn Jengissä sai olla oma itsensä, koetella omia rajoja, kiukutella, iloita ja ennen kaikkea olla ja oppia yhdessä. Yhdessä voitettiin ja hävittiin. Tuon jengin jäsenyys on minussa aina olemassa.
Sukutapaamisissa mua ei paljon nähdä vieläkään, mutta iso yhteys löytyi veljeni vaimoon Pikkikseen. Hän on ollut minulle kuin isosisko. Hän on osannut sopivasti kuunnella, kannustaa ja puolustaa kaikissa elämäni vaiheissa. Korisfanius ja sitä kautta korismatkat on meidän yhteinen juttu.
Marianne on elämäni valo, turvasatama ja majakka. Mitkään sanat eivät riitä kuvaamaan sitä onnea, joka hänen kohtaamisestaan on minulle auennut. Sairastuin vahvuuteen, mutta rakkaus antoi mahdollisuuden olla heikko. Heikkoudesta löytyi ihan uusi vahvuus, joka on mahdollistanut tämän aika vaativan koristyön tekemisen.
Ilman lapsiani Samia ja Sannaa mitä luultavasti olisin ammattivalmentaja, jonka ymmärrys elämästä voisi olla aika rajallinen. Välillä olen kyllä aika surkea mutsi, mutta rakkautta on riittänyt.
Valmentajakavereista tulee tärkeänä ihmisenä mieleeni Juha H. Kun molemmin puolien luottamus ja kunnioitus on suuri, niin haastavatkin hommat hoitu. Kiitos kaikille kohtaamilleni valmentaja- ja järjestötyön kolleegoilleni. Kunnioitan kaikkia niitä toimijoita, jotka uskaltavat pohtia omaa tekemistään.
Kiitos jokainen pelaaja, jota olen saanut ohjata tai valmentaa. Teiltä olen korikseni oppinut.
Unelmana on olla vielä hetki koriksessa mukana. Uskaltaa tehdä ja puhua niistä asioista, joihin itse eniten uskon. Vanhana jaksaa.
