Inspiroiduin kirjoittamaan tämän tekstin kun koriskauden alussa joukkueellinen eri yhteyksissä kohtaamiani ihmisiä on halunnut puhua kentän laidalla huutavista valmentajista.
”Maikku, sä olit kyllä ihan karsee valmentaja”, sanoi mulle yksi valmennusurani alkuaikojen valmennettava.
Olin karjunut kentän laidalla vuosia. Jossain kohtaa en vaan enää kestänyt itseäni ja tapaani valmentaa.
Seuraavassa pari valmennukseen ja miksei johtamiseenkin liittyvää pointtia, joiden innoittamana olen muuttanut käytöstäni kentän laidalla ja myös työssäni urheilutoiminnanjohtajana, asiantuntijoiden esimiehenä ja vapaaehtoistoimijoiden innostajana.
Ykköspointti on mun perusoletus siitä, että ajatukset synnyttää tekoja ja tunteita.
Kakkospointti on mun mielessä oleva selkeä ajatus siitä, että pelaaja oppii parhaiten, kun hän itsenäisesti kentällä ollessaan ratkaisee siellä syntyviä ongelmia, oman osaamisensa mukaisesti. Luulen, että tämä on monen jakama pointti modernissa valmennusymmärryksessä.
Coachin tehtävä on ohjata ja johtaa tätä jatkuvaa oppimisprosessia. Pelissä valmentaja ohjaa prosessia aikalisien, puoliajalla ja vaihtopenkillä käytävien keskustelujen avulla. Harjoituksissa hommaa jatketaan muuttuvissa olosuhteissa, vaihtelevien tehtävien kautta. Jos tätä ajatuskulkua seuraa, niin vaihtopenkiltä ei tarvitse jatkuvasti antaa kentälle ohjeita. Itse asiassa kentälle huudetut ohjeet estävät oppimisprosessia, vaikkakin ne voivat lyhytaikaisesti merkittävästikin parantaa yksittäisen pelaajan suoritusta.
Jos edellinen ajatuskulku ohjaa valmentaa analysoimaan pelissä syntyviä tilanteita, johtamaan ja kannustamaan joukkuetta ja ohjaamaan oppimisprosessia, niin mihin ajatuksiin ohjeiden huutaminen kentälle perustuu?
Mulla on siis omakohtaista kokemusta aiheesta. Peilatessani oman huutamisen taustalla olevia ajatuksia, päällimmäisenä oli ajatus voittamisesta ja coachina menestymisestä. Heräävät tunteet liittyivät häviämisen pelkoon ja siihen liittyvään häpeään. Noita ajatuksia ja tunteita kun koitti jotenkin peitellä, niin käyttäytyminen ilmeni vihaisuutena ja karjumisena. Nyt ajattelen, että karjumalla valmentaminen ja pelolla johtaminen on per……
Kantapäänkautta olen oppinut, että aika ajoin on hyvä tutkiskella ja kuulostella omia ajatuksia ja niihin liittyviä toimintamalleja.
Työnohjaus voisi olla yksi hyvä keino tutkia omaa valmennustaan ja esimiehisyyttään.
