Nuoret leijonat saivat urheiluhullut ja vähän muutkin innostumaan sellaisella tavalla, että monet hehkuttivat lamankin jo hellittävän. Koko media täyttyi moneksi päiväksi voiton juhlimisesta ja nuorten haastatteluista.
Viime vuoden esikuvakasi valittiin urheilugaalassa Mika Poutala. Poutalan esiintyminen niin urheilijana kuin ihmisenäkin on aina ollut mitä esimerkillisintä seurattavaa.
Mutta onko heistä esikuviksi urheileville tytöille ja naisille? Tukevatko he tyttöjen ja naisten liikuntaidentiteettiä? Sukupuoli on yksi merkittävimpiä tekijöitä identiteetissämme, jonka kautta roolimme yhteisössä ja yleensä liikuntakulttuurissa rakentuvat. Mitä tulee mieleen sanoista esikuva, idoli tai roolimalli? Hän on suosittu ja häntä on helppo ihailla. Hänen ajatuksiinsa on helppo samaistua ja niitä mielellään jakaa. Hänen käyttäytymistään ja olemuksestaan ottaa helposti mallia. Esikuvan kautta on helpompi nähdä myös tulevaisuuden kuva itsestä menestyneenä urheilijana.
Fanitus eroaa edellisistä. Fanius liittyy minusta urheilun aktiiviseen kokemukseen, lähinnä urheilun kuluttamiseen. Olisiko nuorten jääkiekon MM-kisoissa kuitenkin eniten ollut kysymys tuosta fanittamisesta? Toki yhteistä pintaa noissa molemmissa kuitenkin on.
Oma esikuvani ennen murrosikää oli Kaarlo Kangasniemi. Hän oli niin vahva. Halusin ehdottomasti tulla yhtä vahvaksi kuin hän. Veikko Kankkonen oli toinen meihin lapsiin vaikuttanut idoli. Kaveriporukassa kannettiin suksia prikulleen samalla tavalla kuin hänkin. Pipoja myöten häntä matkittiin.
Murrosiän kynnyksellä löysin oman lajini. Koripallo oli minulle lähes koko elämä. En kuitenkaan muista yhtään miespuolista esikuvaa, joka olisi vaikuttanut jollain lailla harjoitteluuni tai elämääni. Toki olimme kiinnostuneita saman ikäisten poikien ja miesten peleistä, mutta niissä kiinnostus oli jotain ihan muuta.
Oman lajin naishuipuistakaan ei ollut esikuvaksi. Hehän eivät näkyneet missään. Kansainvälistä koripalloa en tiennyt olevankaan. Ei myöskään muiden palloilulajien pelaajista ollut esikuvaksi. Kukaan palloileva nainen ei ollut silloisessa liikuntakulttuurissa, saatikka yhteiskunnassa, suosittu. Onneksi maailma on muuttunut tuosta. Palloilulajeilla on nyt paljon imua ja naisten on oltava tässä kehityksessä mukana.
Kilpaurheileva nuori nainen tarvitsee esikuvakseen aikuisia menestyneitä naisia ja palloileva nuori tarvitsee esikuvakseen myös menestyneitä naisten joukkueita. Kuvan täytyy olla sellainen, että siihen voi koko persoonallaan samaistua. Urheiluidentiteetti kasvaa kun tulee ympäristössään nähdyksi ja kuulluksi ja voi samaistua itselle urheilu-uraa tukevaan merkittävään samaistuksen kohteeseen. Samaistua täytyy voida niin lajisuoritukseen kuin menestyvään urheilevaan naiseen kokonaisvaltaisesti. Jotta yhä useampi nuori palloileva nainen tulisi valinneeksi huippu-urheilijan uran, esikuvien pitää olla menestyneitä niin liikuntakulttuurissa kuin osana yhteiskuntaa.
Sama pätee tietysti myös valmennukseen ja kansalliseen sekä kansainväliseen urheilujohtamiseen. Huipulla olevia naisia tarvitaan huipulle pyrkiville naisille esikuviksi. Ilman liikunnan moniarvoistumista kulttuuri kuihtuu. Liikunnan moniarvoisuudella liikuntakulttuuri sekä urheiluosaaminen kehittyvät ja rikastuvat.
Ne lajiliitot ja yhteisöt ja yksittäiset ihmiset, jotka ovat tässä ennakkoluulottomia ja edelläkävijöitä tulevat pärjäämään entistä paremmin. Urheilun harrastajamäärien potentiaalisin kasvu tulevaisuuden on tytöissä ja naisissa. Esikuvallisia naispalloilijoita on aina ollut ja heitä on nytkin paljon. On huikeita jo lopettaneita urheilijoita leahakaloita, annemäkisiä ja katjanybergejä. Nykyiset esikuvat tiinastenit, susannatapanit, tinja-riikkakorpelat, mykippilät, riikkalehtoset ja alexandraroosit tarvitsevat mahdollisuuden laadukkaaseen päivittäiseen harjoitteluun, taloudellisia resursseja, heistä tehtyjä tarinoita, median huomiota; kaiken mahdollisen tuen oman huipun saavuttamiseksi.
Urheileville, palloileville naisille ja tytöille pelkkä osaaminen ja intohimo eivät riitä, jotta riittävä määrä urheilijoita valitsisi koetella rajojaan huippu-urheilussa ja kansainvälinen taso olisi mahdollista saavuttaa. Tarvitaan erillistä tukea, hankkeita, projekteja, miksei kiintiöitäkin. Oman arvon tunnistaminen ja yksittäisten ihmisten rohkeus kulkea edellä on tietysti lähtökohta muutokselle.
Naisten ja tyttöjen liikuntakulttuurin kehittäminen vahvistaa koko liikuntakulttuuria ja Suomen menestymistä kansainvälisessä huippu-urheilussa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat jalkapallon ja salibandyn naisten maajoukkueiden kehittyminen ja menestys.
Kuvassa Susanna Tapani. Ringeten maailmanmestari. Kuva Jouni Valkeeniemi.
Tästä videosta tulin hyvälle tuulelle.