(Teksti on julkaistu kirjassa Kuudes pelaaja kentällä, 70 vuotta suomalaista naiskoripalloa)
Kysyin omilta vanhoilta pelikavereiltani mikä on ollut esteenä, että he eivät ole päässeet urallaan omaan parhaaseensa. Sain vastauksia, joissa pääasialliset syyt olivat pelaajan ja valmentajan suhteeseen liittyvät vaikeudet ja pelaajien loukkaantumisiin liittyviin syyt. Osa vastasi myös omien tyttöjensä puolesta, joten pikkuotokseni kattoi myös nuorempien sukupolvien lopettamiseen liittyviä huomioita. Valmennus on kehittynyt tosi paljon viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta toki on vielä paljon tehtävää, jotta ainakaan valmentajan ja pelaajan välinen yhteistyö ei olisi jatkamisen esteenä.
Veikkaisin, että valtaosa valmentajista ajattelee, että naisten ja miesten, tyttöjen ja poikien valmennus on ihan samanlaista sukupuolesta riippumatta. Niinhän se tietenkin onkin, jos ja kun valmennus nähdään pelaajan ja pelaajien ja valmentajan välisenä suhteena, joka tapahtuu joukkueen pelaajien ja valmentajan lähitoimintaympäristössä eli siellä salissa. Ihmisiähän siellä valmennetaan.
Olisi kannattanut kysyä pelikavereiltani myös sitä, että olisiko heidän ympäristössään ollut jotain sellaista, joka toisin ollessaan olisi mahdollistanut parempaan lopputulokseen pääsemisen.
Lähipiirin tuki on ratkaisevaa
Olisinko saanut vastauksia, joissa olisi tullut esiin perheen ja muun lähipiirin vaikutus pelaamiseen. Onko läheisten ihmisten tuki ollut riittävä urheiluun panostaminen. Tuliko pelaajana sellainen fiilis, että voi koetella kaikin olemassa olevin keinoin sitä, kuinka pitkälle urallaan voisi päästä. Oliko perheellä varaa kaikkeen siihen, mitä pelaaminen vaati? Itse kukin meistä haluaa tulla hyväksytyksi omassa lähipiirissään ja tekee valintoja elämänsä suhteen ainakin tiedostamattaan myös muiden arvostuksen näkökulmasta.
Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehdyssä tutkimuksessa seurattiin nuorten osallistumista liikuntaseuratoimintaan 15 ikävuodesta 19-vuotiaiksi asti. Tutkimuksen aikana huomattava osa lopetti seuraurheilun (41,1 %). Opiskeluun keskittyminen osoittautui tärkeimmäksi seuraosallistumisen lopettamissyyksi naisilla ja miehillä. Naisilla lopettamiseen olivat yhteydessä korkeampi koulumenestys ja koettu vanhempien tuen väheneminen. Tuki tarkoitti tässä tutkimuksessa kannustamista, kyyditsemistä ja yhdessä liikkumista (Rinta-Antila K, Koski P, Heinonen O J, Korpelainen R, Parkkari J, Savonen K, Toivo K, Uusitalo A, Valtonen M, Vasankari T, Villberg J & Kokko S. 2022. Educational and family-related determinants of organized sports participation patterns from adolescence to emerging adulthood).
Seuralla, kunnalla ja liitolla on väliä
Miten pelaamisen jatkamiseen on vaikuttanut urheiluseura? Löytyykö seuroissa sellainen polku pelaajille, että se mahdollistaa urheilijaksi kasvamisen, niin valmennuksen, talouden kuin vaikka joukkueen näkyvyyden ja arvostuksen suhteen. Arvatenkin pelaajat haluavat olla mukana toiminnassa, joka on merkittävää omassa lähiympäristössä.
Miten kunnat tukevat pelaajia ja joukkueita? Onko seuralla kunnan tukemana salit ja resurssit siihen, että se kannustaa seuroja edistämään myös tyttöjen ja naisten urheilua.
Mitä tekee lajiliitto? Panostaako se resurssein ja erityistoimin naisten ja tyttöjen urheiluun. Vai onko lajiliiton perususkomus se, että hyvä tulee, kun tehdään samalla lailla naisten ja miesten korista. Vieläkö naisten korista tehdään pikkasen vasemmalla kädellä ja pienemmin resurssein.
Joko sponsorit ja muut tukijat ovat valmiina auttamaan myös huipulle tähtääviä naisia ja naisten joukkueita samassa mittakaavassa kuin miesten vastaavia?
Toimintaympäristön kehittyminen on pelaajan, valmentajan, seuran, kunnan ja liiton vastuulla
Onko se sittenkään ihan sama asia, onko valmennettavani tyttö vai poika vai mies tai nainen. Mahdollistaako nykyinen valmennus ja koriksen vallitseva toimintaympäristö samalla tavalla tyttöjen ja poikien koriksessa jatkamisen ja kehittymisen.
Onko toimintaympäristön kehittäminen myös valmentajan vastuulla? Mitä sitten vaikka valmentaja on briljantti tietäjä ja osaaja nuorten tyttöjen valmennuksessa, kun pelaajat ovat lopettaneet pelaamisen ennen kuin se on edes varsinaisesti alkanut.
Oma ajatukseni on selkeä. Jokaisen naisia ja tyttöjä valmentavan tulee miettiä uudestaan, mikä omassa työssä tai harrastuksessa olisi kaikkein keskeisintä, jotta omassa seurassa ja joukkueessa pelaavat voisivat jatkaa pelaamistaan kauemmin. Naisten ja tyttöjen urheilu tarvitsee koko toimintaympäristön muutosta. Muutoksen voivat tehdä yhdessä kaikki koriksen toimijat. Ei riitä, että äänessä ovat vain pelaajat, mukaan tarvitaan myös pelaavat pojat ja miehet.
Tarvitaan lisää seuroja, joissa panostetaan miesten joukkueen lisäksi samanarvoisesti myös naisten joukkueen kehittämiseen. Miesten kanssa yhdessä lisää naisia valmentamaan, johtamaan, markkinoimaan ja viestimään ja sponsoroimaan.
Liitto on avainasemassa. Tarvitaan terävää ja uudenlaista toimintaympäristön analyysia ja strategia toimenpiteineen ja resursseineen. Toimenpiteiden pitää vastata niihin ongelmiin, jotka kulttuurissa estävät naisia pelaamasta, valmentamasta, johtamasta ja tukemasta naisten ja tyttöjen korista. Aloitetaan vaikka siitä, että kaikki resurssit jaetaan tästä päivästä lähtien tasan miesten ja naisten koriksen kesken.
Henrik Dettmann teki koko koriksen yhden merkittävimmän palveluksen nostamalla kaikkien vaatimustasoa, vaatimalla ja pakottamalla liiton panostamaan tarvittavat resurssit miehille ja koko miesten maajoukkueen toiminnalle. Nyt viimeistään on vastaavan kokoisten, mutta naisten toimintaympäristön kannalta merkittävien tekojen aika. Voisitko sinä olla kehityksen moottori?
Kun ympäristö, ei siis vain naiset ja tytöt vaan kaikki toimijoiden asenteet ja arvot muuttuvat tyttöjen ja naisten peliä arvostavaksi, niin yhä useammat tytöt valitsevat kokeilla siipiensä kantavuutta myös huipulle asti.
Yksi minulle vastanneista nuoremman polven pelaajista kirjoitti näin (poistin lainauksesta valmentajan ja pelaajien nimet). ”Omien lasten korisvalmentajien joukossa on ollut kaikenlaisia tapauksia, mutta enimmäkseen hyviä sellaisia. Yksi nimi, jonka haluan nostaa tässä yhteydessä, on valmentaja X. Hän on valmentanut sekä meidän tyttöjä että poikaani. Hän on erittäin vaativa, mutta aidosti kiinnostunut pelaajiensa tavoitteista ja tekee kaikkensa, minkä pystyy, tukeakseen pelaajaa saavuttamaan sen, mitä tämä tavoittelee”.