Katselin naisten korismaaotteluita sekä telkkarista, että paikan päällä. Jalkeilla oli taas tosi lahjakkaita nuoria pelaajia, mutta taas sama lopputulos. Hävityt ottelut. Ei paikkaa EM-kisoissa. Samaa laulua ja samoja sanoja on kuitenkin toistettu vuodesta toiseen.
Uskomusharha kuuluu seuraavasti: Joukkueessa on tosi hyvät ja lahjakkaat nuoret. Kunhan harjoitutamme heitä seuraavat vuodet, niin naisten joukkue tulee pärjäämään Euroopan huipulla.
Samaan harhaan kuuluu sysääminen vastuusta koripalloilijan kehittymisestä liikaa nuoren yksilön itsensä harteille. Kuulen usein sanottavan, että tytön tai naisen on vaan haluttava tarpeeksi ja kun panostaa lajiin kaiken, voi sitten päästä huipulle.
Miksi aikuinen nainen tavoittelisi ammattilaisuutta, jos ammatista ei saa toimeentuloa, sitä ei arvosteta eikä siitä ole edes ehkä hyötyä työelämään pääsyssä? Ihan silkasta rakkaudesta lajiin pääsee parhaimmillaan varmaan juuri nuoreksi lahjakkuudeksi.
Samaa totuutta on kuultu viimeiset kymmenen vuotta. Edellisen seitsemän vuoden aikana kahdestakymmenestä naisten EM- karsintaottelusta voittoja on tullut kuitenkin vain yksi. Naisten joukkue on ikärakenteeltaan samanlainen kuin se oli seitsemän vuotta sitten. Näiden vuosien aikana rosterissa on ollut varmaan 50 pelaajaa (tieto ei perustu faktaan vaan arvaukseen).
Ollaanko siis seitsemän vuoden päästä taas samassa tilanteessa?
Tässä kohtaa sinun kuuluu keksiä kaikki perustelut, miksi olemassa olevat uskomukset ovat kuitenkin ne parhaat ja oikeat. Saman koris kulttuurin kasvattina sinun kuuluukin puolustaa tätä vallitsevaa ajatusta.
Haastan kuitenkin olemassa olevia uskomuksia ja väitän, että suomalaisessa palloilukulttuurissa on tekijöitä, jotka estävät naisia ja tyttöjä valitsemasta koripallon huipulle tähtäävän elämän. Eikä kyse ole yksilön ongelmasta, eikä se ratkea yksilöitä kehittämällä.
Koris eroaa yksilöurheilusta merkittävästi siinä, että menestyvän joukkueen rakentamiseen tarvitaan lähes kymmenestä eri syntymävuodesta koostuva naisten joukkue. Pelaajia tarvitaan siis paljon, jotta olisi edes on mahdollisuus rakentaa maajoukkue aikuisista pelaajista.
Uusia tavoitteita ja uusia toimenpiteitä
Tarvitaan rohkeampaa puhetta siitä, että naisen ja naisten joukkueen polku ei ole sama kuin miesten polku. Tarvitaan halu tehdä uudet toimenpiteet kulttuurin muutokseen. Tavoitteeksi pitää ottaa lisää aikuisista koostuvia joukkueita suomalaiseen korikseen, uusia näkökulmia resurssien hankintaan, arvostusta pelaajia kohtaan sekä myös aikuisten naisten opiskelu ja työelämän urien tukeminen. Kehittämisen uudeksi näkökulmaksi tulee ottaa aikuisten naisten pelaamisen ja harjoittelun mahdollisuuksien parantamiseen.
Kun tavoite on muuttunut, niin on pakko keksiä uudet keinot. Jokainen koristoimija niin seura- kuin liittotasolla joutuisi miettimään, miksi pelaajat eivät jatka pelaamista pidempään.
Uusia uskomuksia
Seuraavassa minun listani vaadittavista muutoksista naisten ja tyttöjen koripallokulttuurin kehittämiseen
- uskotaan väittämään, että naisen tie urheilussa ei ole sama kuin miehen
- löydetään koko koripalloperheen hyväksymä naisten koriksen oikeutus ja olemassaolon syy
- etsitään yhdessä laajempaa kulttuurista näkökulmaa omaavien toimijoiden kanssa uusi suunta ja keinot kehitykselle
- käytetään ja hankitaan riittävät resurssit kehittämiseen
- rekrytoidaan/ koulutetaan ja vaaditaan tasa-arvo osaajia johtajiin, valmentajiin ja kaikkiin toimijoihin ja otetaan naiset mukaan oman asiansa kehittämiseen
- korisliitto on johtava liikuntakulttuurin tasa-arvon edistäjä
- muutetaan kaikki olemassa olevat korisliiton ja seurojen rakenteet (kilpailu, koulutus, valmennus, lajinlevitys) naisten koriksen uusien kehityskohteiden ja tavoitteiden mukaisisi, poistetaan esteitä osaamisen lisäämiseksi
- luodaan uudenlaista tarinaa menestyvästä naisten koriksesta, ei vähätellä eikä unohdeta viestintää, palkkaa ja palkitsemista
Koripalloliiton Jussi Räikkä esitteli Kohti Unelmien Naiskorista seminaarissa Susiladies strategian. Hyvä esitys, jonka tavoitteet on helppo allekirjoittaa, menestys naisissa ja unelmana Olympialaiset. Koitin etsiä lisäinfoa aiheesta, mutta ainakaan korisliiton sivuilta ko. strategiaa ei löytynyt, joten on tosi vaikea saada tietoon, miten jatkossa nuo tavoitteet on ajateltu toteutettavan. Jussin seminaarissa esittämät keinot keskittyivät minusta ansiokkaasti lajin ja valmennukseen liittyviin kysymyksiin. Ainakaan minulle ei esityksestä kirkastunut, miten suomalainen palloilukulttuuri voisi kehittyä niin, että se kannustaisi naisia korisammattilaisiksi.
Tie kulttuurin muutokseen on varmaan vielä pitkä, mutta nyt olisi uusien valintojen aika.