Nais- ja tyttökoripallon pelaamisen jatkamista ja omiin unelmiin tarttumista edistävä Mixu- ja Maikku Roadshow on tavoittanut kohta tuhat nais- ja tyttökorispelaajaa, muutamia valmentajia ja muita asialle vihkiytyneitä ihmisiä.
Jokaisessa tapahtumassa on paikalla ollut omaa pelaajan tarinaansa kertomassa nykyisiä ja entisiä huippupelaajia. Jokainen paikalle pyydetty pelaaja on ottanut kutsun tulla paikalle kunniatehtävänä ja kiinnostus heidän tarinoitansa kohtaan on ollut käsittämättömän suurta. Olen liikuttuneena seurannut kaikkia kuulemiani tarinoita. Miten upeita urheilijoita ja vaikuttavia esikuvia! Teitte lähtemättömän vaikutuksen meihin kaikkiin.
Meillä on vuosien saatossa ollut ja tulee olemaan omaan unelmiinsa uskoneita ja uskovia pelaajia, jotka ovat pystyneet toteuttamaan lähes kaikki itselleen asettamat tavoitteet ja joiden asenne omaa urheiluaan kohtaan täyttää kaikki huippu-urheilun vaatimukset. Isompaan yhteiseen nais- ja tyttökoripallon menestykseen tarvitaan kuitenkin vielä muuta.
Tiinan terveiset paikalla olleille kuulujoille olivat todella rohkaisevat ja rohkeat kun hän toi esille myös niitä epäkohtia, joita hän on kokenut urheilu-urallaan. Hän koki jakavansa ja ymmärtävänsä paikalla olleiden tyttöjen mieleen tulevia ajatuksia ja kysymyksiä matkalla kohti omia unelmia. Tiinan mukaan ne kysymykset, mitä tytöt ja naiset pohtivat ja ratkaisevat ovat erilaisia kuin mitä pojat ja miehet käsittelevät.
Esimerkkinä halustaan uudistaa tyttöjen ja naisten koriskulttuuria Tiina kertoi viime kesänä toteutuneen Tiina Stenin leirin, jossa ensimmäistä kertaa kaikki leirillä tehtiin tyttöpelaajien ehdoilla ja heidän näkökulmastaan.
Kaikkien pelaajien tarinoissa sivuttiin enemmän tai vähemmän arvostusta. Oman arvonsa pelaajana kertoi moni tajunneensa viimeistään siinä vaiheessa kun pelasi sellaisessa joukkueessa, joka kiinnosti paikallista yhteisöä. Kaikki huiput rohkaisivat tyttöpelaajia tunnistamaan ja tunnustamaan oman arvonsa ja kunnioittamaan omaa tekemistään.
Uskon entistä vahvemmin, että kulttuuri muokkaa ihmistä ja meidän valintoja. Se koriskulttuuri, jossa naiset ja tytöt tänään urheillevat, ei kannnusta riittävästi pelaajia, valmentajia ja seurojen toimihenkilöitä valitsemaan yhdessä rohkeasti isompia unelmia. Koriskulttuuriamme kuvaa se alitajuinen ei ehkä tietoinen sopimus siitä, miten korisyhteisö toimii ja suhtautuu asioihin stressattuna. Liian usein olen saanut kuulla, että me naiset ja tytöt emme halua, yritä, tai osaa riittävästi. Meillä ei ole lahjoja, fyysisyyttä tai mitä milloinkin. Joskus tuntuu, että me itsekin olemme tässä kulttuurissa oppineet saman.
Kulttuurin muutos tuo nais- ja tyttökorikseen lisää pelaajia, valmentajia ja toimihenkilöitä, resursseja, arvostusta, arvoa, markkinointia, viestintää, kuulemista, näkemistä, johtamista, jakamista, yhteisisä tarinoita, kohtaamisia, valtaa, vastuuta, jne. Itsearvostus on hyvä lähtökohta.
Luovuttamiseen liittyvä tuska kestää monesti liian pitkään, joten muutetaan kulttuuria kohtaaminen kerrallaan.
