Sain istua viisaan kaverini kanssa teekupposen äärellä. Hän muistutti minua ja varmaan itseäänkin meidän liikuntakulttuurin ja valmennuksen perisynnistä: yhdestä ainoasta oikeasta tavasta tehdä ja ajatella asioita.
Olisiko se kuitenkin niin, että asiat ovat useimmiten sekä että kuin joko tai.
Urheilijan ja valmentajan polkuja tutkimalla on havaittu, että mitä moninaisimmilla tavoilla on mahdollista saavuttaa tietty lopputulos. Keskeistä on analysoida se tilanne, mistä ollaan lähdössä ja nähdä kirkkaana se kuva, mitä kohti mennään. Eniten aikaa on syytä käyttää sen miettimiseen, mikä olisi sopiva tapa ylittää matkalla tulevat esteet ja kuopat. Juuri tässä kohtaa mahdollisimman monen eri näkökulman tarkastelu luo luovia uusiakin mahdollisuuksia toteuttaa valmennusta.
Kaikki ajatukseni ovat omien kokemusteni ja elämäni matkan varrella keräämieni tietojen kautta saatuja näkökulmia asioihin. Ne eivät ole ainoita ja varsinkaan oikeita.
Lahjaton mutta lahjakas
Urheilussa eri lajit ovat vaatimuksiltaan niin monipuolisia, että varmasti jokaisella liikunnallista kiinnostusta omaavalla on jokin harrastamansa lajiin sopiva kehitettävä ja kehittyvä ominaisuus tai kyky. Valmentajan homma on innostaa päivittäiseen liikkumiseen ja nähdä mahdollisuus kehittymiseen ja varmistaa oppiminen. Tosiasi on se, että menestyäkseen lajissa kuin lajissa riittävä liikunnan määrä ja laatu urheilijan polun eri vaiheissa ratkaisee. Pidetään fokus päivittäisessä tekemisessä kokonaisliikunnan määrän lisäämisessä ja innostuksen ja intohimon etsiskelyssä. Ei todellakaan kannata haaskata aikaa sen miettimiseen, kuka on lahjakas tai kuka ei ole lahjakas. Opiskellaan uutta ja kiinnostavaa ja laajennetaan näkökulmaa liikuntakulttuurista myös muuhun kulttuuriin.
Kotiryhmässä harjoituksia eriyttämällä haasteita hakien
Kiistely tasoryhmiin jakamisesta voitaisiin lopettaa ja keskittyä siihen, että kaikki mukaan tulevat pelaajat omaavat riittävät monipuoliset liikunnalliset valmiudet, jotta olisi mahdollista oppia lajin perustaitoja ja saada innostus jatkaa lajin parissa varmistetuksi. Seurat ja valmentajat löytävät omaan toimintaympäristöön sopivan tavan toteuttaa valmennusta jos fokus on oppimisessa. Jokaisella tulisi olla selkeä oma kotiryhmä, koska ryhmään kuuluminen sinänsä on urheilijan identiteetin ja lajiin kiinnittymisen kannalta merkityksellistä. Jatkuva muuttaminen ryhmästä toiseen on suunniteltava huolella, jotta se palvelisi urheilijan kasvua ja kehitystä. On oltava jokin merkittävä peruste sille, että nuori urheilija nostetaan eri ikäluokan joukkueeseen.
Osista kokonaisuuksiin ja kokonaisuuksista osiin
Valmentaminen on jatkuvaa ongelmanratkaisua oppimisen varmistamiseksi. Ihmiset oppivat eri tavoin. Yksi oppii näkemällä, yksi kuulemalla yksi tuntemalla. Tärkeintä on luoda turvallinen ympäristö oppimiselle. Turvallisuutta pitää kokea henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. Tarkoitus on saada luotua valmennettavalle kuva siitä asiasta, joka on tarkoitus oppia. Kuvaa voi sitten lähestyä joko kokonaisuudesta tai osista käsin. Sitten miettiä kullekin valmennettavalle oma tapa lähestyä tuota kuvaa. Jos ja kun oppiminen välillä estyy, on syytä esittää kysymys, miksi oppiminen ei edisty. Mikä voisi edistää oppimista? Onko kyse motorisista tai lajitaitoihin liittyvistä valmiuksista, kognitiivisista kysymyksistä vai ryhmään liittyvistä tekijöistä.
Pelin kautta perustaitoja kehittämällä
Aluksi tärkein. Peliä oppii vain pelaamalla. Vaihtopenkillä ei voi oppia pelaamaan. Harjoituksista ei koskaan saa sellaista, että se vastaisi oppimiskokemukseltaan pelissä saatua oppia. Vaikka kuinka koittaisi järjestää pelinomaisen harjoituksen, se ei vastaa peliä, jossa on katsojia ja pelataan sarjapisteistä ja voitosta. Eli kaikkien pelaajien, jotka kuuluvat ryhmään, harjoittelevat ja haluavat oppia on saatava riittävä määrä pelejä, jotta pelaajan peli kehittyy. Pelinomaiset harjoitukset ja viitepelit ovat kuitenkin merkittävässä osassa pelaajan kehittymistä. Ne liittävät lajin opitut taidot pelin kokonaisuuteen. Pelin perustilanteista johdettujen peruslajitaitojen harjoittelu mahdollisimman monipuolisesti tukee kaikkien pelin osa-alueiden kehittymistä samanaikaisesti.
Monia pelin taktisia elementtejä, pelaajille ja pelikirjaan sopivia valmiuksia
Jokaisessa pelissä on selkeä tarkoitus ja tavoite, joka on sidoksissa pelin sääntöihin. Peli, pelaajat ja säännöt kehittyvät ja muuttuvat jatkuvasti. Siksi strategia, jota käyttämällä pärjää tämän päivän pelissä on muuttunut jo seuraavalle kaudelle tultaessa. Oman joukkueen strategia ja taktiset valinnat kohtaavat aina vastustajan vastaavat. Siksi pelaajille on annettava mahdollisuus oppia tämän päivän strategian lisäksi ne valmiudet, jotka mahdollistavat pelin pelaamisen myös tulevaisuudessa. Pelejä pelataan aina tietyssä tilassa ja aika on rajattu. Maalin tekeminen on pallopeleissä keskiössä. Liike, ajoitus ja etäisyydet ovat siten merkittäviä. Mahdollisimman monipuolinen edellisten tekijöiden haltuun otto varmistaa mahdollisuuden pelaajan kehittymiseen pelin kehittyessä. Esimerkkinä tilan käytöstä, on hyvä harjoittaa tilan valloittamista ja tilan puolustamista eri kokoisilla alueilla. Kysymys on aina luovasta ongelmanratkaisusta. Millä muulla kuin valitulla taktiikalla pelaajat voisit ratkaista kentällä syntyvän ongelman. Ongelmia syntyy koko ajan kun vastustaja koittaa estää joukkueesi taktisen valintasi onnistumisen. Edetä ei voi kuitenkaan kuin pelaajien kykyjen ja osaamisen mukaan. Henkistä ja sosiaalista turvallisuutta luo kun peliin valitaan sellainen taktiikka, jota joukkue osaa toteuttaa ja johon voidaan luottaa.