Olin Valmentaa kuin Nainen illassa jakamassa tarinaani valmennuksesta. Toinen illan esiintyjä oli äärimmäisen kiinnostava jalkapallopersoona ja valmentaja Marianne Miettinen.
Mariennen valmennusfilosofia perustuu pitkälti pelaajien vahvuuksien kautta valmentamiseen. Aivan loistava tapa vahvistaa pelaajan itseluottamusta ja varmistaa myös joukkueen kaikkien pelaajien tieto muiden osaamisesta. Marianne kertoi monin esimerkein, miten vahvuuksien kautta valmentaminen mahdollistaa upeasti koko joukkueen onnistumisen omalla parhaalla tasolla. Iso teema Mariennen esityksessä oli myös vuorovaikutuksen merkitys valmennuksessa.
Olimme Mariannen ja kuulijoitten kanssa yhtä mieltä siitä, että pelaajan kehittymistä uudelle tasolle tapahtuu kuitenkin vasta kun pelaaja harjoittelee ja myös pelaa oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Pohdimme illan aikana muutamaan otteeseen sitä, miten hankalaa on tietää, milloin harjoitus ja peli ovat sopivalla tavalla kuormittavaa, jotta usko omaan osaamiseen säilyy ja kehitys jatkuu.
Jatkuva ja liiallinen oman mukavuusalueen ulkopuolella harjoitteleminen ja pelaaminen voi tuottaa niin fyysistä kuin kognitiivista ahdistusta ja voi johtaa ylikuormittumisen. Viime aikoina on puhuttu paljon juuri levon merkityksestä urheilijoiden arjessa.
Pelaaja voi päästä nk. flow-tilaan kun hänen harjoituksessa ja pelissä kohtaama haaste on sopivalla tasolla oman osaamisen kanssa. Liian helppo peli tai harjoitus turhauttaa, eikä kehitä ja liian vaikea taas ahdistaa. Pelaaja reagoi sitten turhautumiseen tai ahdistukseen omalla persoonallisella tavallaan.
Stressi, jota liian vaikea tai liian helppo harjoitus aiheuttaa voi pitkään jatkuessaan olla kohtalokasta pelaajan kehityksen kannalta. Stressi vaikuttaa autonomisen hermoston tilaan sitä kiihdyttävästi. Elimistö joutuu ns. taistele tai pakene -reaktion tilaan. Vaikka kuormitus loppuukin, autonominen hermoston aktiivisuus ei lopu ja tilanne jää ns. päälle.
Ihminen on niin monimuotoinen kokonaisuus, että edes pelaajan itsensä, on vaikea tunnistaa omia reaktioitaan. Korostaessaan vuorovaikutustaitojen tärkeyttä Marianne puhui paljon pelaajan omien kykyjen itseanalysointia ja ominen vahvuuksien tunnistamista.
Ainoa tapa tunnistaa harjoitusvaste on erialisten fyysisten mittausten lisäksi kehittää pelaajien itsearviointia myös kognitiivisen, taidollisen ja taktisen kuormituksen asiantuntijaksi. Valmentajan tehtävä on auttaa tässä prosessissa. Suotavaa olisi myös kehittää helppoja, vaikka yksinkertaiseen kyselyyn perustuvia arviointitapoja ko. tiedon saamiseksi harjoitusten ja pelien jälkeen. Miksei yksinkertainen kysely asteikolla 1-10 kuten kipukysely, voisi sopia tähänkin tarkoitukseen.
Kiitos mukana olleille upeille palloiluvalmentajille. Ajatuksia herättävä ilta.