Olen huomannut miettiväni, että onko minussa mikään muuttunut sen jälkeen, kun lähes vuosi sitten jätin valtaosan töistäni ja jäin ennen marraskuussa koittavaa eläkeikää vapaaksi taivaan rannan maalariksi.
Vastaus on kyllä aika odotettu ja tylsä. Mitään muutosta ei ole tapahtunut.
Jos mulla olikin mielessä tehdä jotain sitten kun on enemmän aikaa, niin täytyy tunnustaa, että en ole tehnyt mitään sellaista, mitä en olisi tehnyt ennenkin. Nyt vaan käytän aikaa kivojen juttujen tekemiseen enemmän.
Yksi iso oivallus on tullut koetuksi. Se syntyi, kun tässä taannoin koin aika karmaisevaa häpeää.
Teen tosi paljon mielikuvaharjoituksia ja häpeän kokemuksessani huomasin, että en pysty siirtämään omassa mielessäni omaa menneisyyttä taakseni. Se oli vaan minussa liimattuna koko kehossa, enkä saanut sitä liikkeelle. Tajusin, että häpeässäni elän tavallaan menneisyydestäni käsin. Ja kun elän menneisyydestä käsin, nykyhetki sisältää paljon samoja tunteita kuin menneisyydessä. Kyse on varmaan jonkin sortin posttraumaattista stressireaktiosta.
Tein saman harjoituksen toistuvasti uudestaan ja sain sitten menneisyyden kerta kerralta vähän hievahtamaan. Koko menneisyys ikään kuin siirtyi mielessäni vasemmalle taakse ja se on nyt kiinni sellaisella villalangalla. En kuitenkaan uskalla päästää siitä irti. Eikä liene tarvettakaan. Olenhan sellainen tänään, joksi menneisyyteni on minut muokannut. Se on mukana ja kaikkine tunteineen, mutta taas erillään minusta. Menneisyyttä tarkastelee siten etäämmältä. Ja silloin nuo ikävät tunteetkin katoaa kehosta ja mielestä. Kun häpeä katoaa kehosta, mieletön vapauden tunne valtaa tilaa mielessä.
Sitten se oivallus. Voisiko sitä sitten elää myös tulevaisuudesta käsin. Eli samalla logiikalla saisin tulevaisuuteen ne asiat, mitä voin elää jo nyt mielessäni. Eläisin siis todeksi jo nyt tulevaisuuden. Silloin voisin ajatella, että myös kaikki ne asiat, joihin nuo tunteet liittyvät tulevat elämääni nopeutetulla aikataululla. Aloin työstää asiaa, kirjoitin itselleni lauseen, jota työstän joka päivä. Olen liittänyt lauseen kuhunkin tunteeseen sopivat tulevaisuuden mielikuvat. Eli elän tulevaisuuttani jo nyt.
Tänään olen kirjoittanut alla olevan lauseen ja käynyt mielessäni sen tunteet ja mielikuvat läpi 147 kertaa. Mitä enemmän tätä mielikuvaharjoitusta teen, sen useammin saan noita tunteita kokea.
Käytän aikaa hörhöilyyn kun sitä aikaa kerran on.
Lauseeni kuuluu seuraavasti: Olen energinen ja täysin terve, elän vapaudessa, rakkaudessa ja vauraudessa, kiitollisena, ilolla, rohkeasti ja häpeilemättä.
