Yksi elämäni surullinen ja hankala päätös oli maajoukkuevalmennuksen lopettamispäätös. Olisiko päätös voinut olla toinen, jos valmentajuuteni isossa kriisissä minulla olisi ollut tukena mentori ja naisvalmentajien vertaisryhmä. Tunsin olevani täysin yksin isojen muutosten keskellä, tuolloin valmentaminen oli lähes koko elämäni.
Tuskastelen monesti liikuntakulttuurin tasa-arvotyötä. Minulle se esiintyy joskus enemmän juhlapuheina kuin tekoina. Mukaan saadaan kyllä asiaan vihkiytyneet, jotka jo elävät muutosta, mutta ani harvoin innostuvat ne toimijat, joissa se muutos pitäisi toteuta.
Suomen valmentajat käynnistää ensi tiistaina hankkeen, jossa yhtenä tavoitteena on innostaa urheiluseuroja etsimään mukaan toimintaan lisää valmentajia. Hanke on saanut rahoitusta Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Hankeen hallinnoinnista vastaava Rosa Havumäki oli minut jostain bongannut ja ehdotti, että lähtisin mukaan. Tehtäväni olisi toimia yhden valitun seuran prosessin vetäjänä. Minulle valikoitui yhdeksästä hankkeen seuroista Tampereen Ju-Jutsukoulu.
Olen itselleni luvannut, että mietin vähintään kaksi kertaa ennenkuin sanon mihinkään kyllä. Haluan harkita omaa motiiviani niissä jutuissa, mihin lähden mukaan.
Tämä Suomen Valmentajien hanke kuitenkin innostaa minua konkretiallaan, selkeydellään ja seurojen tueksi valittujen jo olemassa olevien työkalujen takia. Hankeen ideoija ja kirjoittaja ja kokonaisuudesta vastaava on Sari Tuunainen ja sisällöistä vastaava on Sanna Erdogan. Heidän lisäkseen kiitos kohdistuu varmasti myös jo vuosia toimineen Valmentaa kuin Nainen – ohjelman toimijoiden ja osallistuneiden työhön ja innostukseen.
Hanke on vuoden mittainen ja kukin mukaan lähtevä seura ottaa vastuun kehittää omaa seuraansa. Minä prosessin vetäjän roolissa johdattelen seuran ihmiset prosessiin, jossa yhdessä opitaan ja toimitaan siten, että seuran itselleen asettamat konkreettiset tavoitteet voi toteuta. Seuran ihmiset tapaavat vuoden viisi kertaa harkittujen teemojen merkeissä.
Erityisesti minua miellyttää se, että teemailtojen lisäksi seuraan voidaan kouluttaa hankkeen avulla oma mentori ja joko hän tai joku Suomen Valmentajien mentori voi aloittaa seurassa naisvalmentajien mentoriryhmän. Olen ohjannut paljon mentoriryhmiä ja uskon vakaasti niiden muutosvoimaan. Seuran valmentajien on myös mahdollista kouluttautua esim. Urheilijaksi valmentajaksi (URVA) koulutuksessa tai lajiliittojen järjestämissä koulutuksissa.
Itse siirryin suoraan pelaajasta, pelaajavalmentajaksi ja siitä sitten valmentajaksi. Olisinpa aikoinani päässyt URVA koulutukseen, niin ei olisi tarvinnut kiristää omaa ja niin monen pelikaverin pinnaa ja olisin mahdollisesti säästynyt isosta hämmenyksestä ja voimattomuuden fiiliksistä, minkä uusi rooli toi. Miten voimaaannuttavaa olisi voinut olla koulutuksesta saatu vertaisituki.
Odotan innolla uutta tehtävääni tässä kokonaisuudessa ja mikä parasta saan itse uusia vertaisia muista prosessin vetäjistä.